Yhteystiedot

Puheenjohtaja
Aarno Happonen
puh. 0400-312131

Sihteeri
Elli Kauhanen
puh. 040-5479743

sdpheinavesi@gmail.com

**********************************************
Päivitetty:15.5.2012

Uusimmat kirjoitukset

  • 16.3.2011 20:15
    Yksinäisyys
    Lue lisää »
  • 16.3.2011 20:06
    Kuka kysyy jaksamisen perään
    Lue lisää »
  • 4.10.2010 15:31
    Eestä leivän, hengen, kunniamme - Sosialidemokratian vaiheita ja vaikuttajia Heinävedellä
    Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:
5435 kpl

Tapahtumakalenteri

Torstai  31.5.2012 9:00
Toritapahtuma

Share |

Tervetuloa verkkosivuillemme!

 

SDP on kansanliike. Puolueella on noin 50 000 jäsentä. Meitä on Heinävedellä 41. Meidän tehtävänä on toimia viestinviejinä kuntalaisten ja viranhaltijoiden välissä ja tehdä päätöksiä, jotka tukevat kuntalaisten hyvinvointia.

SDP:n toiminnan perusyksikkö on puolueen perusyhdistys eli puolueosasto. Jokainen SDP:n jäsen kuuluu johonkin puolueosastoon.

Rakennamme Heinävedellä SDP:n periaatteiden mukaisesti vapaudelle, tasa-arvolle ja solidaarisuudelle perustuvaa yhteiskuntaa, jossa kaikilla kuntalaisilla on mahdollisuudet hyvään elämään.

Suomalainen lähi- ja kunnallisdemokratia toteutuu pääasiassa puolueiden paikallistoiminnan kautta. Viikoittain tuhansittain sosialidemokraatteja ympäri Suomea kokoontuu päättämään oman kuntansa asioista kunnanvaltuustoihin, kunnanhallituksiin ja lautakuntiin tai vaikuttamaan puolueosastonsa kautta.

SDP:n jäsenyys on hyvä kanava yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Kansanedustajien ja valtuutettujen sekä vaaliehdokkaiden tukiryhmät ovat mukava tapa tutustua demaritoimintaan. Olet tervetullut meidän tapahtumiin, joista saat tietoa tapahtumakalenteristamme. Voit osallistua myös verkkokeskusteluihin. Jos Sinulla on rakentava idea, kerro se meille vasemmalla valikosta löytyvällä lomakkeella.

Lukuiloa! 

 

Yksinäisyys

Keskiviikko 16.3.2011 klo 20:15 - Mervi Hokka



Sitä voi joskus kaivata, varsinkin elämän ruuhkavuosina, kun lapset ovat pieniä ja aikaa, sekä energiaa vieviä. Pieni hiljainen hetki, edes sen aamukahvin juonnin tai suihkussa käynnin ajan. Ja kuinka ruhtinaallista on saada lukea rauhassa lehti tai joskus jopa kirjaa. Uskomattoman pieniä, nautinnollisia hetkiä yksin, omien ajatusten kanssa.
Omaa aikaa tulee kun lapset kasvavat, pienet hiljaiset hetket lisääntyvät. Kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja perustaneet oman perheen, iskeekin jo haikeus. Lapsia odottaa käymään, heidän luonaan on piristävää vierailla. Koko aikuisikänsä yksin eläneet ovat tavallaan jo sopeutuneet elämään ilman perhettä. Yksinäisiä he eivät silti välttämättä ole. On ystäviä, sukulaisia, työkavereita. On yhteisö, johon kuulua.
Kuinka yksinäisyydestä muodostuukin ajan kanssa rasite? Ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun ikä painaa, eikä pääsekään liikkumaan niin hyvin kuin ennen. Kun tuleekin riippuvaiseksi toisista, että pääsee ulos, tai vaikka kauppareissulle. Tai edes naapuriin. Kuinkahan monta yksinäistä ihmistä elää kerrostaloissa, muiden yksinäisten keskellä.
Se on myös jotenkin aistittavissa suurissa hoitolaitoksissa. Ihmisiä on paljon, asukkaita joka huoneessa, henkilökuntaakin riittävästi. Kaiken sen työntouhun, ihmishälinän ja äänien keskellä voi jollakin olla todella yksinäinen olo. Kun omaiset, perhe ja ystävät asuvat kaukana tai ovat muuten kiireisiä omassa arjessaan. Tai ehkä joku voi myös hieman vierastaa laitosta, ja samalla vieraantua läheisestään, joka siellä asuu.
Olin opiskeluaikanani työharjoittelussa eräällä pienellä paikkakunnalla. Pidimme virikekerhoja ympäri pitäjää, myös kunnan palvelutalossa. Kun työharjoittelu oli jo ohi, halusin vielä käydä tervehtimässä palvelutalon dementiapuolen asukkaita. Mukaani otin nuorimman tyttäreni, silloin 2½-vuotiaan puheliaan pienen neidin. Tyttö hauskuutti asukkaita jo pelkällä olemassaolollaan, mutta myös tervehtimällä heitä kädestä pitäen. Kerhoissamme joka kerralla osallistunut, mutta aina hiljaa istunut iäkäs nainen, piti pitkään tyttöä kädestä kiinni. Hymy levisi hänen kasvoilleen, ja yhä hymyillen hän sanoi: ”Onpa ihana pieni tyttö”. Ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen kuulin kyseisen naisen puhuvan. Tapahtuma on parhaimpia kiitoksia, mitä olen työurani aikana saanut, samalla se oli myös erittäin opettavainen kokemus.
Ei tarvita paljoa, ei suuria tekoja, eikä edes rahaa, että yksinäisyyttä saadaan vähenemään. Kaiken kiireen ja juoksemisen keskellä on hyvä joskus pysähtyä. Ottaa kädestä kiinni, katsoa silmiin ja hymyillä. Sen minkä alle kolmevuotias osasi niin hyvin, osaa kyllä jokainen hieman vanhempikin tehdä.

Mervi Hokka

Ei kommentteja. Avainsanat: Mervi Hokka, yksinäisyys

Lisää kirjoituksia


Tapahtumakalenteri

Toritapahtuma (Torstai  31.5.2012 9:00)
Kunnallisvaaliehdokkaat haastateltavana. Kahvia ja makkaraa tarjolla