Keskiviikko 16.3.2011 klo 20.06 - Mervi Hokka
(Mervin kirjoitus Itä-Savossa 11.2.2011)
Olen seurannut keskustelua eduskuntavaalien lähestyessä. Itselleni ensimmäistä kertaa ehdokkaana olevana on tullut tunne, että onko kaikki hyvä jo sanottu, kaikki tarpeellinen kirjoitettu?
Erään lehden yleisönosastolla lukija huomioi, että taas on köyhällä kavereita ja vanhuksetkin ovat ykkösluokan kansalaisia. Vaaleihin saakka. Se harmittaa ehdokasta, joka päivittäin työskentelee mm. ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi ja haluaa vaalityöllään tuoda julki epäkohtia.
Erään lehden pääkirjoituksessa peräänkuulutettiin eduskuntavaaliehdokkaiden kannanottoja omaishoitajien aseman vahvistamiseen. Minulle tuli tunne, että minullakin on sanottavaa ja kirjoitettavaa.
Vuosina 2007-2008 työskentelin Savonlinnan seudun omaishoitajayhdistyksessä.
Tapasin paljon omaishoitajia ja heidän hoidettaviaan. Tunteiden kirjo noissa tapahtumissa oli laaja; väsymystä, epätoivoa, turhautuneisuutta, haikeutta, mutta myös paljon iloa ja rakkautta. Työ omaishoitajayhdistyksessä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, silloin tutustuin varsinaisiin arjen sankareihin.
Mitä täytyisi tehdä, että nämä arjen sankarit jaksaisivat edelleen arvokkaassa työssään? Omaishoidon tuki on pieni korvaus tärkeästä työstä, mutta edes sen etuisuuden saaminen antaa omaishoitajalle arvostusta.
Samalla hoitaja saa mahdollisuuden hänelle kuuluviin kolmeen vapaapäivään kuukaudessa, jotka jäävät monelta pitämättä.
Omaishoidon tuen kriteerit vaihtelevat kunnittain, joka ei ole yhdenvertaista kohtelua.
Kriteerit täytyisi saada kaikille paikkakunnille samanlaisiksi ja tuki ehdottomasti Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi. Omaishoidon tuesta saaja maksaa veroa, joissain tapauksissa melko korkeaakin.
Hoitopalkkion verotusta on kevennettävä, sillä enimmäismääräisenäkin se on pieni korvaus raskaasta työstä. Myös omaishoitajan omasta jaksamisesta tulisi huolehtia säännöllisillä terveystarkastuksilla, kuntoutuslomilla ja virkistystoiminnalla.
Omaishoitajayhdistykset tekevät esimerkillistä työtä, mutta moni yhdistys kärsii rahoituspulasta. Myös yhteiskunnan on kannettava vastuunsa.
Kukaan ei päätä nuorena uraa suunnitellessaan, että ”isona” minusta tulee omaishoitaja. Omaishoitajaksi tavallaan ajaudutaan, mutta sen täytyy perustua vapaaehtoisuuteen, eikä siihen, että hoidettavalle ei ole tilaa hoitokodissa tai laitoksessa.
Harva haluaa omaistaan laitoshoitoon, mutta siihenkin on suotava mahdollisuus, kun hoitaja ei enää itse jaksa. Lähimmäisenrakkauden hintana ei saa olla se, että omaishoitaja uupuu tai sairastuu itse vakavasti.
Mervi Hokka
yrittäjä, sosionomi (amk)
eduskuntavaaliehdokas (sd)
Heinävesi
